Nina Wagello

Missä mättää? 

Kohta viisi kuukautta yrittäjyyttä takana ja matka tähän asti on ollut huikea. Miten paljon uutta tietoa saakaan, kun katselee työelämää hieman toisesta näkökulmasta. Suomen työelämä on mielenkiintoisessa murroksessa ja kun ottaa ajatusleikkiin mukaan vielä uudet hallitustunnustelut, alkaa pää olla pyörällä. Olen itse peilannut työelämää vuoden alusta noin 30 eri alan yrityksen silmin, joita olen saanut kunnian tavata tällä uudella matkallani. 

Kohtaanto-ongelma näkyy yrityksissä. Tämä näyttäytyy erityisesti niin siivousalalla kuin hotelli- ja ravintolapuolella.

Kauppakamarin Ennakointikamarissa Teknologiateollisuus Ry:stä  johtava asiantuntija Leena Pöntinen kertoi, että Teknologiateollisuuteen tarvitaan 53 000 uutta osaajaa 2021 mennessä. Teknologiateollisuuden osaaja- ja osaamisselvitys 2018 paljasti, minkälaisia työelämävalmiuksia yritykset tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa: mm. kykyä nähdä mahdollisuuksia, asennetta, tiimityötaitoja, asiakasnäkökulman ymmärtämistä, valmiuksia toimia monikulttuurisessa työympäristössä sekä valmiuksia jatkuvaan oppimiseen.

Uskallan väittää, että nämä valmiudet allekirjoitetaan alalla kuin alalla. Samoja ominaisuuksia eräs siivousalalla vaikuttava henkilö kuvaili minulle, kun pohdimme, minkälaisia henkilöitä yritys haluaa palkata siistijöiksi. Miksi tällaisia henkilöitä ei löydy? 

Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli maaliskuun 2019 lopussa yhteensä 238 300 työtöntä työnhakijaa. Tässä ryhmässä on mukana myös niitä, jotka hyödyntävät lainsäädäntömme mahdollistavaa työttömyystukea tyytyväisinä. Toki. En kuitenkaan suostu uskomaan, että tästä määrästä ei löydy sellaisilla valmiuksilla olevia henkilöitä, joita työnantajat metsästävät palkkalistoilleen.

Työttömän työnhakijan uudelleen kouluttaminen on haasteellista. Siinä kouluttajan tulee vastata rekrytoivan yrityksen tarpeisiin ja toiveisiin. Samaan aikaan työnhakijan asenteen, motivaation ja monen muun vaatimuksen tulisi vastata yrityksen tarpeita. Jos halutaan lisätä kulmakerrointa, voidaan listaan ottaa vielä suomen kielen taidot työperäisen maahanmuuton osalta.


Kouluttaja on tärkein henkilö, jolla on valtavasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, miten koulutettavat osallistuvat ja innostuvat oppimastaan ja siksi kouluttajan motivaatio ja intohimo ammattiaan kohtaan on taattava myös asiaankuuluvalla palkkatasolla. Mielestäni meidän tulisi myös keksiä uusia tapoja kouluttaa esimerkiksi digitalisaation avulla.

Veikkaan, että paljon on vielä tehtävää siinäkin, miten koulutuksen jälkeen koulutettavat perehdytetään työhön. Varsinkin työperäisen maahanmuuton osalta kulttuurierot ja niiden ymmärtäminen vaikuttavat siihen, miten esimies tai perehdyttäjä onnistuu tehtävässään. 

Työterveyslaitoksen kirja monikulttuurinen työpaikka – opas esimiehille,
(Tammerprint Oy 2013) on erittäin hyödyllinen apuväline, kun maahanmuuttajataustainen niin tai vaikkapa ihan kuka tahansa perehdytetään uusiin tehtäviin ja talon tavoille.

Onnistumisen avaimia on runsaasti tarjolla. Meidän tulee olla valmiita opiskelemaan ja ymmärtämään erilaisia kulttuureja, yhteisöllistää ja osallistaa sekä valita kouluttaja, jonka sydän sykkii ammatilleen. Jotta rekrytoivat yritykset saavat motivoituneita henkilöitä palkkalistoilleen, on meidän perehdyttävä tarkasti myös siihen, että koulutukseen valituilla henkilöillä on asenne ja motivaatio kohdallaan.

Miten sinun mielestäsi saisimme kohtaanto-ongelman ratkaistua?